Allin etsijät, Erkki Kallio, Heikki Näpärä ja Jari Taivainen, aloittivat taas rallin perinteitä noudattaen Säkylän Vaskirannasta. Klo 7.00 taivas oli kirkas, täynnä tähtiä, tuuli heikkoa ja lämpöä 7 astetta. Joukkueemme aloitti pienellä aamukävelyllä koittaen kuunnella josko lehtopöllö ja varpuspöllö olisivat aamusta äänessä. Lehtopöllö pysyi vaiti mutta varpuspöllö innostui hiukan puoli kahdeksan jälkeen huutelemaan melko aktiivisesti välillä paikkaa vaihtaen.
Aamun alkaessa valjeta jatkettiin kävelylenkkiä rantaan päin siirtyen, toisena lajina keltasirkku ja heti perään mustarastas. Järveltä kuului harmaalokin mekastusta, muuten ranta oli hiljainen.
Oli aika siirtyä moottorin voimalla kohti Sarvonlahtea, pari pikaista rannassa käyntiä ennen sitä kuitenkin, uivelo, iso- ja tukkakoskelo ja aamun paras havainto, yli lentänyt sepelkyyhky.
Klo 10 aikoihin oltiin Sarvonlahdella, lahti oli totuttuun tapaan hiljainen, muutama haapana ja pari nokikanaa sentään, uiveloita pieni parvi.
Seuraava etappi olikin sitten Isosaaren silta, josta katsellen saatiin Vähäkylän lahdelta listalle alli, mustalintu, kanadanhanhi ja lapasotka. Samalta lahdelta, kunnanviraston rannasta lista täydentyi pilkkasiivellä.
Olimme taas päättäneet kiertää järven myötäpäivään, joka aurinkoisena päivänä on ihan hyvä ratkaisu, ei joudu juurikaan katselemaan vastavaloon järven lintuja.
Kello oli jo melkein puoli 12 kun teimme "pakollisen" pysähdyksen Vihelän peltoaukealle. Pysähdys kannatti, pelloilta löytyi kuuden töyhtöhyypän parvi. Töyhtöhyyppä on ollut harvinaista herkkua rallissa, vain kerran aiemmin niitä on näkynyt. Nelisenkymmentä lajia koossa, ei paha.
Matkalla Valasrannalle, vielä pikainen koukkaus Vahoniemeen ja Pehkurantaan, aika hiljaista kummassakin paikkaa, ei uusia lajeja. Pehkurannassa pidettiin puolenpäivän evästauko, hiukan alkoi ollakin jo nälkä. Auton mittariin kilometrejä oli kertynyt 40.
Klo 12.30 olimme Valasrannalla, yritettiin etsiä perjantaina näkynyttä pulmusta, mutta tirppaa ei näkynyt. Järvellä oli aika kivasti mustalintuja, lapasotkia ym., mutta ei mitään meille uutta.
Auton nokka kohti Sieravuorta, matkalla pysähdys Huvituksen lähellä. Aurinko paistoi kirkkaasti, auton lämpömittari näytti jo yhdeksää astetta, aika hyvin kun oli sentään jo lokakuun loppu.
Klo 13.30 olimme Sieravuoressa, kalliolta oli hyvät näkymät järvelle, kauan yritettiin etsiä kuikkalintuja mutta huonolla menestyksellä. Mukava yllätys täällä oli kuudentoista sepelhanhen tekemä ylilento.
Seuraava pysähdys Alhontien ja Akkolanmäentien risteyksessä, rannalta tiukkaa tuijotusta järvelle, kaukana näkyi vihdoin gavioita, kuikka saatiin määritettyä, epäilys oli myös yhdestä kaakkurista, mutta oli kaakana tirppa.
Täältä sitten suunta kohti metsopaikkaa, tulisiko neljäntenä vuonna peräkkäin metso samasta paikkaa? Puoli kolmen aikoihin perillä, reipasta kävelyä metsässä eikä kuulunut näkynyt metsoa, hiirihaukka sentään näkyi hakkuuaukean takana kaartelemassa. Oltiin jo melkein auton luona takaisin kun komea ukkometso ponnahti lentoon hakkuuaukealta ja kaartoi metsän suojaan. On ne tosiaan paikkalintuja. Jotakuinkin samaan aikaan lensi ylitse toinen hiirihaukka.
Seuraava pysähdyspaikka oli Mannilan kalasatama, Mannilan kylän läpi ajaessamme yritettiin nähdä tilhiä, joka vielä puuttui peruslajeista mutta ei niitä täälläkään näkynyt. Heikki kuuli jo aamulla tilhen Säkylän Pyhäjoella mutta me muut emme olleet ihan hänen lähellään ja ei kuultu sitä. Tilhi jäi lopulta meillä peruslajipuutteeksi fasaanin kera.
Kalasatamassa olimme hiukan enne klo 15:sta, auton mittarissa kilometrejä 82.
Täällä ihmetystä lintuja enemmän aiheutti Mannilanlahden yli uinut valkohäntäkauris, ei olisi sillä ollut pitkä matka kiertää lahtea maatakin pitkin.
Järvellä näkyi taas gavioita, luultavasti samat kuin aiemminkin, nyt onnistu määritys helpommin ja olihan siellä kaakkurikin kuikkien lisäksi.
Nyt olikin jotakuinkin kaikki normaalit vesilinnut saatu listalle ja oli aika keskittyä muihin lajeihin, puutteita oli vielä mm. hippiäisestä ja kaikista metsätiaisista.
Kauttualla, voimalaitoksen katolta löytyi taas kerran kesykyyhkyt ja viikkoa aikaisemmin nähty haarapääskykin oli edelleen paikalla, lennelle melko aktiivisesti laitoksen ympärillä. Eurajoen suulta ei löytynyt koskikaraa, eikä kyllä mitään muutakaan uutta, tai hippiäinen sentään jokivarren kuusikosta.
Raumanmöljä jätettiin väliin, ajettiin vaihteeksi katsastamaan Luvalahden linnusto, tosin painopiste oli viereisen metsikön linnuissa. Metsästä saatiin vihdoin töyhtötiainen mutta hömö- ja kuusitiainen jäi vieläkin puuttumaan. Täällä ihmetystä aiheutti pyy joka käveli polkua pitkin edellämme ainakin sata metriä. Harmi ettei ollut kameraa mukana, olisi ollut helppo kuvatta.
Puoli viiden aikoihin pysähdyimme Kauttan Kiiskenmäellä perinteiselle turkinkyyhkypaikalle. Nyt meitäkin viimein onnisti ja näimme muutaman turkinkyyhkyn, monena vuonna emme ole niitä nähneet, ilmeisesti emme ole osanneet katsoa oikeaan kohtaan. Samalla ruokinnalle oli useita peippoja ja yksi järripeippo, siitä saimmekin yhden päivän ässä-lajeista. Osa joukkueista oli kuulemma täältä bongannut vain turkinpulut ja tyytyväisenä jatkaneet matkaa :D
Koska vesilinnut oli jo listalla, jäi tänä vuonna Kauniitsannat ja Kotkaniemi väliin, Valasrannalla pysähdyttiin, tuloksena kauniin auringonlaskun katselu, ei näkynyt rari-kirvisiä eikä tunturikiuruja, puhumattakaan mistään harvinaisemmasta.
Naurulokki oli vielä näkemättä, siispä Katismaahan, eikä paikka pettänyt tänäkään vuonna. Keskustassa pysähdyttiin lukion luona, siitä näki läheisille pelloille, toiveena oli mm. mustavariksen näkeminen. Mustavarista ei näkynyt mutta pellolla olleesta kanadanhanhiparvesta löytyi kaksi merihanhea, jotka olivat viihtyneen kanukkiparvessa jo usean viikon ajan. Juuri kun oli tarkoitus jatkaa matkaa ohitsemme lensi pelloilta päin tullut ampuhaukka, siitä meille ässälaji.
Ilta alkoi jo hieman hämärtää, aurinko painui taivaanrannan taakse. peruslajeista puuttui edelleen fasaani ja tilhi, sekä kuusi- ja hömötiainen, hiukan alkoi jo huolestuttaa, olisi noloa jos hömppä jäisi puuttumaan. Auton nokka kohti Pyhäjokea, rallin varminta fasaani-aluetta kohti. Omakotitaloalueella ajettin monta tietä, osa useampaankin kertaa, mutta fasaania ei näkynyt, oli pakko luovuttaa ja mennä tinttejä etsimään. Eräältä metsätieltä sitten löytyikin tiaisparvi jossa oli kolme kuusitiasta ja sentään edes yksi hömötiainen. Kello oli jo 17.35, enää alle puoli tuntia rallia jäljellä.
Hetki mietittiin mitä loppuajan tekisi ja päädyttiin ajamaan Vihelän peltoaukealle, jos vaikka merikotka, joka meiltä edelleen puuttui, näkyisi. Ei näkynyt merikotkaa, mutta Heikki huomasi ojanvarsipajukossa erään pajun latvassa isolepinkäisen, siitä meille rallin 62. ja viimeinen laji, kello 17.55. Tuli käytettyä ralliaika hyvin hyödyksi.
Kaikkiaan auton mittariin kertyi kilometrejä 135, joka oli ihan kohtuullinen määrä ja taisi olla pienimpiä mittarilukemia meidän rallihistoriassa.
Kuudellakymmenelläkahdella lajilla joukkueemme sijoitukseksi tuli kolmas tila, samaan lajimäärään päätyi 4. tullut joukkue, mutta heillä ei ollut yhtään ässä-lajia, meillä niitä oli neljä, sepelkyyhky, metso, järripeippo ja ampuhaukka.
Peruslajipuutteiksi jäi siis fasaani ja tilhi
Sää suosi tämän vuoden rallia, keli oli melkeinpä keväinen, aurinko paistoi koko päivän ja lämmintä oli parhaimmillaan 10 astetta. Kun tuulikin oli aika heikkoa, ei tarvinnut missään vaiheessa värjötellä viluissaan.
Tämän rallimuistelon näpytteli Allin etsijät joukkueen jäsen J.T.